Retki Kansallisarkistoon
”Kansallisarkiston tehtävänä on varmistaa kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvien asiakirjojen säilyminen ja saatavuus sekä edistää niiden tutkimuskäyttöä.”
Keski-Espoon Seniorit tekivät 16.1.2024 retken Kansallisarkistoon tutustumaan sen aarteisiin. Paikalla oli kaikkiaan 30 yhdistyksen jäsentä. Osaava oppaamme kertoi muun muassa, että vanhin asiakirja oli 1300-luvulta: – Ruotsin rauhanlakien ulottaminen Karjalaan poiki kirjeen, joka on vanhin Suomessa säilynyt Suomea koskeva virallinen asiakirja. Kyseessä on kuningas Birger Maununpojan laatima suojelukirje, eli turvakirja Karjalan naisille. Vuoden 1316 lokakuun ensimmäiselle päivälle päivätty kirje on laadittu sulkakynällä pergamentille. Kirjeessä todetaan muun muuassa seuraavaa: "Kaikkien meille alamaisten vaimojen ja naisten, jotka asuvat meidän linnamme Viipurin alaisuudessa eli Karjalan maassa, olkoot aviossa eläviä, leskiä, siveyslupauksen tehneitä tai neitoja, tulee saada nauttia täyttä rauhaa ja turvallisuutta niin kuin itse valtakunnassamme Ruotsissa, yhtä hyvin omaisuuden kuin hengen puolesta, niin että rikkojia kohtaa meidän kuninkaallinen rangaistuksemme mitä ankarimpana." (Lainaus Ylen sivulta > https://yle.fi/a/3-9195164)
Kuulimme myös, että Sota-arkistokin on nykyisin Kansallisarkiston tiloissa, sen sijaan aiemmin siellä aarteen lailla vartioidut kilon painon ja metrin mitan prototyypit löytyvät nykyisin VTT:n Mittatekniikan keskuksen Mikesin tiloista Espoon Otaniemestä.
Asiakirjojen skannaus on valtava projekti
Paperisia asiakirjoja on laitoksessa edelleen todella paljon, vaikka niiden paperiversioita on digitoinnin (skannauksen) jälkeen hävitetty. Asiakirjoja skannataan järjestelmällisesti, mutta sen tehokkuus on kiinni resursseista. Tavoitteena on saada valtiolta siihen tarvittava budjetti. Kansallisarkisto on nimensä mukaisesti kansalaisten vapaassa käytössä, kunhan paikan sääntöjä muistaa noudattaa. Arkistosta ei lainata mitään ulos, mutta opas kertoo miten useimmat siellä toimivat. – Olen itsekin ollut päivän paikalla ja kuvannut sen aikana noin 700 kuvaa asiakirjoista. Sen jälkeen voinkin tutkia niitä rauhassa omassa kotona koko talven.
Mielenkiintoinen tieto oli sekin, että 1500-luvulta lähtien asiakirjoja on tuotettu aiempaa selvästi enemmän. Se sai alkunsa Ruotsin kuninkaan vaatimuksesta, että kaikkien toimijoiden oli pidettävä tilikirjoja, jotta esimerkiksi verojen maksu tapahtuisi oikein. Myös sota-ajalta on Kansallisarkistossa erittäin paljon asiakirjoja. Asiakirjat ovat pääosin tutkijoiden käytössä, myös sukututkijat ovat innokkaita arkistojen käyttäjiä.
Rakennuksen historia
Kuten kuvistakin näkee rakennus on ainutlaatuinen: Suomi liitettiin vuonna 1809 Venäjään autonomisena suuriruhtinaskuntana ja sai oman keskushallinnon. Suomea koskevat asiakirjat ja vähitellen myös virastojen arkistot koottiin 1800-luvun alkupuolelta lähtien keskusarkistoksi, joka avattiin yleisölle vuonna 1859. Vuonna 1890 valtionarkisto sai oman, professori Gustaf Nyströmin suunnitteleman rakennuksen Helsingin Kruununhaasta. Snellmaninkadun puoleinen siipirakennus valmistui vuonna 1928. Vuonna 1972 valmistuneen lisärakennuksen on suunnitellut professori Olof Hansson. Arkistoa kutsuttiin Valtionarkistoksi vuodesta 1869 vuoteen 1994, jolloin nimi muutettiin Kansallisarkistoksi.
Turvallisuus on kaiken edellä!
On ymmärrettävää, että turvallisuus on talon tärkein asia. Jo itse rakennus on rakennettu teräsrunkoisena ja materiaaleista jotka eivät pala. Alun perin rakennuksessa ei käytetty kynttilöitä tai lyhtyjä, sillä riittävä valo saatiin isoista ikkunoista. Työpäivän pituus riippuikin tuolloin valon määrästä. Nykyisin sähkövaloa käytetään, mutta edelleen virta katkaistaan pääkytkimestä viimeisen poistuttua rakennuksesta. Muitakin paloturvallisuusmääräyksiä on nykyaikaan tultaessa asetettu.
Voit lukea lisää rakennuksesta täältä > https://www.senaatti.fi/arvokiinteisto/kansallisarkisto/