23.9.2026 retki Hakunilan kartanoon – Sanmarkkien vieraana

Keskiviikkona 23 syyskuuta hovikuskimme Jarkko vei meidät 46 keskiespoolaista senioria aikamatkalle Vantaan Hakunilaan. Perillä jakaannuimme kahteen ryhmään. Toinen aloitti ”matkan” lounaalla ja toinen siirtyi suoraan Kartanon päärakennukseen.

Lyhyt historia

Kartanon ensimmäinen tunnettu asukas oli v:sta1540 alkaen sotunkilainen Håkan Jönsson. Vuonna 1645 kartanon silloinen omistaja Elias Botwedsson aateloitiin ja kartanosta tuli Rustholli. Kartanon tunnetuin asukas on kuitenkin ollut helsinkiläinen kauppias Johan Sederholm. Hän kehitti tilan toimintaa (1722-1805) ja rakennutti uuden päärakennuksen. Toinen historian merkkihenkilö oli Anders Munsterhjelm, jonka aikana v.1844 rakennettiin taas uusi klassinen päärakennus ja pehtoorintalo. Kartanon pitkäaikaisin omistaja oli Sanmarkien perhe. Emilia ”Lilli” Sanmark ja puolisonsa Arvid Sanmark ostivat talon sukulaisiltaan v.1905. He palkkasivat arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelemaan uuden muodinmukaisen päärakennuksen, johon muuttivat Helsingistä neljän lapsensa kanssa. Viimeinen kartanonherra oli näistä neljästä lapsesta nuorin, Per Kasten Sanmark,tilan 2005 hänen perheensä muutti Ruotsiin 1940-luvulla ja kartanosta tuli heidän ”Suomi-kotinsa”. Vantaan kaupunki osti tilan ja on kunnostanut rakennukset ja puiston.

Sanmarkien aika

Sanmarkit kuuluivat säätyläistöön. Arvid sairasti diabetestä, johon ei vielä tuohon aikaan ollut hoitokeinoa. Hän kuoli 1908, jolloin remontti valmistui ja Lilli jäi yksinään lasten kanssa hoitamaan suurta kartanoa viljelysmaineen ja metsineen. Hän sai apua serkultaan ja pehtoori Malmgrenilta. Lilli otti ohjat käsiinsä, perusti sahan ja teetti päärakennukseen laajan remontin. Vuonna 1914 Lilli osti auton ja palkkasi autonkuljettajan. Tilan mailla asui ja työskenteli 181 ihmistä. Peltoa oli 200 hehtaaria ja 700 hehtaaria metsää ja karjaa. Palvelusväkeä tarvittiin kartanossa paljon. Lapset kävivät kotikoulua. Lilli kuoli 1918 ja kartano jäi neljän lapsen omistukseen. Esikoispoika Carl suuntautui yliopistouralle, molemmat tytöt menivät naimisiin, Emelie meni naimisiin saksalaisupseerin kanssa ja muutti Saksaan, Beate asettui Helsingin seudulle. Nuorin Per Kasten jäi tilalle, perehtyi tilan hoitoon ja asui yksinään koiransa kanssa 10 vuotta. Hän kehitti tilaa ja hänellä oli vilkas seuraelämä. Hän oli myös aktiivinen yhteiskunnallisesti. Hän meni naimisiin v.1932 tukholmalaisen aatelisneidin Astridin kanssa. He saivat neljä lasta. Sanmarkin perhe pakeni taisteluita 1939 Ruotsiin, mutta Per Kasten jäi tilalle ja yritti pitää tilan toiminnassa, mutta siirtyi lopulta itsekin Ruotsiin. Pääärakennuksesta huolehtivat palvelijat Fina ja Amanda. Palvelija Fina työskenteli Sanmarkien palveluksessa yhtäjaksoisesti 43 vuotta  ja asui kartanossa elämänsä loppuun saakka.

Kartano, Jugend helmi

Tehtiin opastettu kierros päärakennuksessa. Huopatossut jalassa tutustuttiin päärakennuksen värikylläisiin huoneisiin, upeisiin huonekaluihin ja ihasteltiin etenkin upeita Jugend- tyylisiä kaakeliuuneja. Oli konttori, herrain huone, salonki, ruokasali, ylähalli, rouvan huone, biljardihuone, vierashuone, makuuhuone, kouluhuone ja lastenhuone, palvelijoiden huone ja Finan huone. Asiantuntevat oppaat sansaitsevat kiitoksen. Lounas oli monipuolinen ja maukas.

Kartanon päärakennus aukesi yleisölle vasta tämän vuoden kesäkuun alusta. Vieraita on kuitenkin ehtinyt käydä jo 30 000 henkilöä. Helena on taas kerran osannut valita kohteen, joka ihastutti.

Mukana matkalla Tuula Nordström