Yhdistyksen syyskokous ja Ikäymmärryksen lisääminen -esitys 11.11.2025

Tiistaina 11.11.2025 vietettiin syyskauden toiseksi viimeistä jäsentapaamista ja teimme samalla paluun omalle tutulle kokoontumispaikalle. Valtuustotalon kahvioon saapui täysi tupa, reilusti yli 100 jäsentämme sääntömääräiseen syyskokoukseen käsittelemään toimintasuunnitelmaa, budjettia ja henkilövalintoja.

Hallitus saa jatkaa kaudelle 2026 lähes samalla kokoonpanolla. Hallituksen varajäsenenä ollut Monica Hippi nousee varsinaiseksi jäseneksi ja Tuula Nordström jättää hallituksen sen varajäsenen paikalta. Myös pitkäaikainen ja arvostettu sihteerimme, Reijo Rossi luopuu paikastaan. Uusina varajäseninä hallituksessa aloittavat Sirkka Ruotanen ja Riitta Pajari. Jäsenmaksu pysyy ennallaan 28 eurossa, päätti syyskokous.

Ikäymmärryksen lisääminen

Yksi syy tapahtuman runsaaseen osanottoon oli päivän esiintyjällä, todellisella seniorivaikuttajalla, Tuulikki Petäjäniemellä. Tuulikki Petäjäniemi on  entinen kokoomuksen kansanedustaja ja tasa-arvovaltuutettu. Hän on toiminut Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajana ja ollut Ylen Aamu-TV:n Jälkiviisaat-ohjelman vakiokeskustelijana. 

Tuulikki viestii aktiivisesti meidän senioreiden asioista, kirjoittamalla lehtiin ja puhumalla eri tilaisuuksissa. Tuulikki toimii myös Vanhusasiavaltuutetun seniorivaikuttajana. 

Hän voisi puhua hyvin monestakin aiheesta, mutta valitsimme tähän tilaisuuteen aiheen: Ikäymmärryksen lisääminen. Tämä on aihe, josta monet muut haasteet kumpuavat.

Kirjallisen referoinnin sijaan päätin tuottaa Tuulikin energisestä esityksestä nauhoitteen, jossa hän itse kertoo huomioistaan. Esityksen voit kuunnella tästä >

Olen poistanut nauhoitteesta yleisökysymykset tiivistääkseni esitystä. Kuvien ja otsikoiden toivon tuovan lisäarvoa esitykseen.

Tuulikin alussa mainitsema Huomisen kynnyksellä -kyselyn raportti löytyy tästä linkistä >

Tuulikin aiempi kirjoitus aiheesta löytyy kuvagallerian alapuolelta.

JR

Tuulikki Petäjäniemi

Ikäymmärrystä on lisättävä

Ikäymmärryksen lisäämisessä faktat ovat tärkeitä. Ensimmäinen fakta, joka julkisessa keskustelussa usein unohtuu, on, että me ikäihmiset emme ole yhtenäinen ryhmä. Me eroamme toisistamme ainakin kunnon ja terveydentilan, perhetaustan, koulutuksen ja työhistorian, taloudellisen tilanteen, asumismuodon ja harrastusten osalta.

Erityisesti kaikkein iäkkäimmät tarvitsevat hoitoa ja hoivaa, mutta valtaosa meistä ikäihmisistä voi hyvin. Me olemme aktiivisesti mukana yhteiskunnassa ja tuemme merkittävillä panoksilla muiden hyvinvointia ja yhteiskunnan toimivuutta.

Monipuolinen osaamisemme ja kokemuksemme eivät häviä eläkkeelle siirryttäessä. Melko moni seniori jatkaakin vielä eläkeiän saavutettuaan työelämässä. Jo eläkkeelle siirtyneet puolestaan tekevät mielellään osa-aika- tai keikkatyötä itselleen sopivana ajankohtana. Suomessa 65–74-vuotiaiden työllisyysaste on kuitenkin selvästi matalampi kuin muissa Pohjoismassa.

Isovanhemmat antavat aikuisille lapsilleen ja heidän perheilleen käytännöllistä ja taloudellista apua. Lisäksi he hoitavat lapsenlapsiaan silloin, kun nämä ovat sairaita tai kun vanhemmat ovat työmatkoilla. Isovanhemmat myös noutavat lapsenlapsia päiväkodista, jos vanhempien työaika venyy. Näin isovanhemmat edistävät joustoja työmarkkinoilla.

Valtaosa omaishoitajista on yli 65-vuotiaita, usein omaishoitajana toimii itsekin iäkäs puoliso. Niin isovanhempien kuin omaishoitajienkin panostuksella on yhteiskunnalle erittäin merkittävä taloudellinen arvo. Lapsenlasten hoidon rahalliseksi arvoksi on esitetty 540 miljoonaa ja omaishoidon arvoksi reilusti yli miljardi euroa vuodessa.

Dosentti Jukka Hoffrén Helsingin yliopistosta on laskenut vapaaehtoistyön kokonaisarvoksi vuonna 2018 peräti kolme miljardia euroa. Siitä suuri osa on kertynyt yli 65-vuotiaiden vapaaehtoisten panoksesta. He ovat nimittäin vapaaehtoistoiminnassa kaikkein aktiivisin ryhmä. Esimerkiksi 40 prosenttia 65–79-vuotiaista tekee vapaaehtoistyötä. Myös järjestötyö etenkin paikallistasolla on pitkälti vapaaehtoistyötä.

Faktat luovat perustan ikäymmärrykselle, mutta myös muita tärkeitä keinoja ikäymmärryksen lisäämiseen löytyy.

Ensinnäkin me ikäihmiset itse voimme omalla osallistumisellamme ja kannanotoillamme levittää tietoa omista ajatuksistamme ja näkemyksistämme sekä faktoista ja vaikuttaa näin asenteisiin. Sen lisäksi ikääntyneiden kuuleminen päätöksenteossa ja erilaisissa mielipide- ja kyselytutkimuksissa on ensiarvoisen tärkeää.

Ikävaikutusten arvioinnin lisääminen lainsäädäntöön ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon lapsivaikutusten arvioinnin tapaan edistäisi myös ikäihmisiä koskevien faktojen selvittämistä. Niistä ja ikäihmisten mielipiteistä on kuitenkin hyötyä vain silloin, kun ne otetaan myös huomioon.

Muun muassa Euroopan unionissa ja useissa jäsenmaissa on voimassa ikäihmisten hoitoon ja hoivaan liittyviä strategioita. Niiden rinnalle tarvitaan kuitenkin strategia, jossa ikäihmiset nähdään ennen kaikkea aktiivisina toimijoina, ei pelkästään toiminnan kohteina.