Retki Seilin saarelle 9.7.2025
HELLETTÄ JA HYVÄÄ SEURAA – Seniorit Seilin saarella 9.6.2023
Åbergin bussi Hösmäristä aurinkoisena keskiviikkoaamuna ajoi Ollin ohjaamana uutta reittiä ja poimi Tuomarilan asemalta joukon innokkaita matkalaisia. Suurin osa nousi kuitenkin kyytiin entiseen tapaan Espoon asemalta, kaikkiaan meitä oli 48.
Matka jatkui leppoisasti Naantalia kohti Salossa pidettiin kahvitauko. Raisiosta poimittiin kyytiin matkaoppaamme Pirkko Karmakoski, joka osoittautui todella upeaksi. Hän on ammattikuntansa huippua, asiansa osaava, oikea tietopankki ja huumorintajuinen. Matkalla ensimmäiseen kohteeseemme Ravintola Pohjankulmaan (12 km Naantalista Rymättylän suuntaan) hän kertoi meille Raision ja Naantalin historiasta. Merelliset maisemat hivelivät silmiä ja kun matkalle osui vielä Hämmärön lossi, niin kaikki oli täydellistä. Perillä meitä vastassa oli emäntä Marjut, joka toivotti meidät tervetulleeksi ja esitteli saaristolaispitopöydän antimet. Ruoka oli todella hyvää, tuoretta ja itse valmistettua.
Hyvin ravittuina matka kohti varsinaista kohdettamme Seilin saarta alkoi. Rymättylän Hankassa nousimme yhteysalus Östenin kyytiin. Aurinkokannella nautimme auringon paisteesta ja hienoista maisemista, matka kesti puolisen tuntia. Oppaan johdolla suuntasimme kohti saaren rakennuksia mm. sairaalaa ja kirkkoa. Matkalla saimme tietoa sairaalasaarena tunnetusta Seilistä alkoi jo v. 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamisesta. Seili oli jo 1500-luvulta lähtien saari, jossa oli maatila. Leprasairaat eli spitaaliset sijoitettiin v. 1924 pääsaaresta erillään olevaan pieneen saareen ns. sairassaareen. Tautia pidettiin tarttuvana, joten toinen Seiliin sijoitettu ryhmä eli mielisairaat tuotiin pääsaarelle. Ensimmäinen maininta mielisairaalasta on vuodelta 1689. Mitään lääkärinhoitoa spitaalisille ei ollut. Hoitokeinoja olivat paloviina, parantavat lähteet ja Jumalan sana. Mielisairaiden hoidot olivat rankkoja. Saarelle rakennettiin kirkko 1700-luvulla. Kammoksutun lepran kadottua Suomesta jäi Seili ainoastaan mielisairaiden sijoituspaikaksi. Seilin viimeisin spitaalipotilas Malin Matsdotter vietti saarella 52 vuotta ja haudattiin kirkkomaahan 1785. Vuodesta1889 Seilissä oli vain mielisairaita naispotilaita ja sairaala lakkautettiin v. 1962. Potilaat siirrettiin mantereen sairaaloihin. Vuonna 1964 sairaalarakennukset siirtyivät Turun yliopistolle ja Saaristomeren tutkimuslaitokselle. Seili on nykyään myös suosittu matkailukohde, tarjolla ajoitusta ja kokoustiloja.
Saaren luontoa voisi kuvata sanalla perinnemaisema. Kulkemamme polun varrella oli laidun- ja hakamaita sekä erikoisia kasveja mm. peltomaitikka. Punkkeja on kuulemma runsaasti ja niiden levinneisyyttä, elinoloja ja levittäviä tauteja tutkitaan saarella. Lehmiä ja lampaita, joita saarella pitäisi olla, emme kuitenkaan tavanneet. Vehreä luonto ja aurinkoinen päivä teki retkestä Seiliin ikimuistettavan.
Yhteysaluksella takaisin mantereelle ja bussiin. Oppaamme jätimme Raisioon ja suuntasimme kotimatkalle. Pullakahvit nautimme Raision ABC:llä. Espoossa olimme takaisin noin kello 20.
Kiitos hyvin järjestetystä ja mukavasta retkestä matkavastaavallemme Paulalle!